Toisen onni on toisen epäonni :/

Mikä oikeesti on kun musta tuntuu, että epäonnea on jatkunut nyt jo noin kaks viikkoa putkeen. Kokeet on menny kehnosti: Ensiksi ruotsin kokeissa luulin, että sana reklam tarkoittaa kierrätystä, mutta sehän tarkoittaa itseasiassa mainontaa. Sitten äikän kokeessa vaihdan viime metreillä naturalismin liittyvän keskiaikaan, enkä realismiin, mikä minulla siinä paperissa ensin luki. No arvatkaa vaan mikä mahtaa olla oikea vastaus... Matikan ja kemian kokeetkin meni ihan penkin alle ja viikonlopun kisoissakaan ei mennyt ihan putkeen. Sitä vastoin pikkusiskollani on ollut onnea juuri nämä kaksi viikkoa putkeen: Numerot on nousemassa hänen päättötodistukseensa mm. mantsasta (sai tietää siis jo aiemmin, että mitä päättötorkassa tulee olemaan mantsasta ja bilsasta), kisoista tuli voitto ja kakkossija, vaikka osallistujia oli paljon ja kesätöitäkin se mokoma meni saamaan, minä en. Muutenkin onni tuntuu potkivan häntä kaikilta osin kovemmin kuin minua. Kysymys kuuluukin, että mitä mä olen mukamas tehnyt??? No toisaalta ihan kiva välillä kesällä lomaillakkin, kun oon ollut viimevuosina töissä. Toisaalta taas raha ois kelvannu, sillä ois saanu mukavasti kustannettua ajokortin. Ehkä mä yritän sit vaan lukee kirjotuksiin...

Täydellinen pohjanoteeraus!

Kröhöm, eilen oli sit juu ne estekisat ja no ei hyvin menny. Oikeestaan mulla ei oo ikinä menny niin päin helvettiä kuin eilen. Lensin kaiken kaikkiaan koko eilisen päivän aikana hevosenselästä varmaan kymmenen kertaa, pari kertaa sitten kunnolla esteitten päälle. Muutenkin oli ihan kurja ilma; satoi jatkuvasti ja fiilis ei nyt ollut ihan huipussaan.

Dollyllä menin siis 70cm radan. Verkassa, joka hoidettiin maneesinpohjalla, Dolly oli aluksi hieman tahmea, mutta verttyi nopeasti ja siitä löytyikin oikea vauhtihirmu. Esteet tuli ylitettyä vauhdilla ja ei paljon kolissut. Paikatkin löyty toosi hyvin. Jouduin odottelemaan hevosen kanssa ihan hirveän pitkän ajan ennen omaa suoritustani, se ei ollut yhtään hyvä juttu se. No kun minua edeltävän ratsukon vuoro oli suorittaa oma ratansa, menin kentälle pyörimään niin, etten olisi heidän edessään. Kun sitten tuli minun vuoroni ja puolestaan minusta seuraava ratsukko tuli pyörimään kentälle siksi aikaa ei lähdöstäni meinannut tulla yhtään mitään! No kaikki sujui aluksi hyvin, muistin tervehtiä ja menin laukkaamaan isolle pääty-ympyrälle, koska odotin, että saisin nopeastikin lähtömerkin niin kuin muutkin tähän asti. Ilmeisesti tämä kentällä samaan aikaan oleva hevonen oli vauhkoa sorttia ja kesti hirmu pitkän aikaa ennen kuin sain sen hiton merkin. Hevonen oli siinä kohtaa jo ihan väsy. Merkin kuultuani lähdin ratsastamaan kohti ensimmäistä estettä, mutta kas kummaa hevoseni pelästyikin liputtajaa ja jouduin heittämään ylimääräisen voltin, se vei tietysti aikaa. Esteet tuli ylitettyä ihan hyvin, kerran Dolly kyllä kielsi, koska sain huonon linjan eräälle koivuesteelle. Ei muuta kuin voltti ja uusiks. Emme sijoittuneet Dollyn kanssa todellakaan, mutta ei meitä onneksi hylättykään. Samassa sarjassa oli hirveä määr muita ratsukoita.

Seuraavaksi vaihdoin hevosta hieman pienempään, nimittäin suokkitamma "Fluppeen" jolla olen mennyt aikoinani paljonkin, nyt viimeaikoina kuitenkin kovin vähän. Ja se kyllä näkyi. Verkasta ei meinannut tulla mitään. Heti ensimmäistä 80cm pystyä hypätessäni paikka ei osunut kohdilleen, hevonen kielsi ja tulin komeassa kaaressa alas satuttaen hieman ristiselkääni. Siinä vaiheessa tuntui, että ei varmaan edes kannattaisi mennä sitä 80cm rataa, edellinenkin menin ihan paskaks. Verkassa osa esteistä sujui hyvin, osassa hevonen kielsi, mutten onneksi lentänyt enää toista kertaa. Virallisella radalla minua jännitti ihan hitosti. Eka 80cm luokka minkä ikinä olen mennyt. Alku lähti lupaavasti sillä päästiin yli kolmesta ekasta esteestä. Sitten tulikin kielto samaiselle koivuesteelle, jossa Dollykin kielsi. Uusi yritys ja sama homma --> meikä lensi komeassa kaaressa tällä kertaa alas. Uusiksi selkään ja matka jatkui. Seuraavat pari estettä ylittyi taas hyvin, mukaanlukien tukin joka oli aika haastava. Seuraavaksi hypättävänä oli sarja. Menin suosiolla ylimääräisen lenkin, kunnen olisi saanut hyvää linjaa sarjalle ja minuthan oli jo hylätty. (Saimme siis mennä radan loppuun asti halutessamme) Ekan kerran Fluppe kielsi sarjalle, tokalla meni sen A -osan ja kielsi B -osan okserille, jonka seurauksena minä lensin taas ilmaa halkoen, tällä kertaa esteitten päälle satuttaen siinä todennäköisesti jalkani ja käteni. Uusi yritys ja sama homma taas. Minä maassa ja hevonen siinä vieressä. Ei kyllä tullut hevon kukkua siitä radasta. Kolmannella kerralla päästiin yli ja seuraavalle esteelle hevonen kielsi jälleen vaikka paikka oli kyllä parempi mielestäni. Linja tosin ei ehkä maailman suorin, mutta kumminkin. Uusiksi siihen ja taas kielto! Pääsimme taaskin vasta kolmannella kiekalla "amppari"esteestä yli ja loput esteet radasta saatiin sitten ylitettyä. Ei kyllä huonommin ois voinu mennä. Yleisö kyllä kannusti kovasti aina kun saatiin ylitettyä yksikin este :D Luovuttaa en halunnut vaikka paikkoja koskikin ja tuntui, ettei koko radasta tulisi mitään. Halusin suorittaa sen vaikka puolraajahalvaantuneena, sisukas kun olen. Muutkin ratsukot 80-90cm tiputtivat, kukaan ei saanut puhdasta rataa, mutta kukaan ei tehnyt niin paljon historiaa kuin minä xD

Voittoja tai muita sijoituksia ei siis tällä kertaa minulle herunut, siskoni tosin tuli toisella luokassaan toiseksi 25 muun joukosta ratsastamansa ponin kanssa ja toisessa voitti. Toisen onni on toisen epäonni... Kisoissa ja kotona jalkaa alkoi pakottamaan sen verran paljon, että lähdettiin näyttämään päivystykseen, jos vaikka jokin lihas olisi repeytynyt tai jtn, jalkani oli nimittäin ihan hiton kipeä! Jalassa ei ollut muuta kuin kudostenalainen verenpurkauma ja no kädessä nyrkin kokoinen mustelma. Silti tuntuu vieläkin kovin kivuliaalta toi käveleminen ja lääkärikin käski pitää levossa. Ajattelin vain itsekseni, ettei tuo esteratsastus taida olla mun juttu, oispa seuraavat kisat sitten koulukisat :D Katsotaan jos saan joskus lisättyä tänne muutamat kuvat hienoista ilmalennoistani teidänkin naurettavaksi :D

Tässä siis pätkää tippumisestani ja kyllä tuo hevonen ihan kielsi ettei se suoraan ohi esteen löntystellyt :D



Siinä sitä ollaan lähellä koipia, onneksi Fluppe on tosi tarkkana siitä, ettei tule kenenkään päälle. Varma ei silti voi koskaan olla!

Loppuun muutama onnistuneempi hyppy ja kuva:

 

Dolly ja minä odottamassa omaa vuoroa 

Yli heti ensi yrittämällä, jalka pikkasen takana, mutta ei haitannut menoa!

Pers täynnä hiekkaa, tässä kohtaa tiputtu jo muutama kerta, mutta yli päästiin lopulta!

Kuvat on ottanut Emma V-P, kiitos siitä!

Viides kausi ohi, kesää kohden

Nyt on kulut n. viisi vuotta siitä, kun nousin hevosen selkään ja jäin sinne pysyäkseni. Olin toki aiemmin jo kotona hieman ratsastellut omilla kopukoilla, mutta virallisesti tuolloin viisi vuotta sitten aloin vasta vakituisesti tunneilla käymään kerran viikossa. Olin siis seiskaluokalla kun innostuin enemmän ratsastuksesta. Muutamat kaverini harrastivat sitä ja halusin itsekin kokeilla, hauskaahan se oli!

Kesä on alkamassa ja tänään tuli viimeisen kerran tällä kaudella käytyä ratsitunnilla, huomenna sitten virallinen päätös kaudelle, nimittäin jo perinteeksi muodostuneet estekisat. Tänään mentiin siis esteitä ja meitä olikin vain neljä tunnilla, eräs kavereistani kun joutui jäämään pois :( Aluksi mentiin muutamat kavaletit ravissa ja sitten alettiin hyppiä pienemmistä esteistä rakennettua 9 metrin sarjaa. Ratsunani oli siis Dolly, tinkertamma ja todella lutuinen kaveri :3 Otin heti ensitöikseni asenteen, että nyt mennään eikä meinata ja se näytti tepsivän! Dolly oli kuin unelma. Sarja meni ihan ok:sti ja pian sitä koroteltiinkin siihen 70cm, huomenna kun menen Dollyn kanssa sen 70cm luokan. Oikeastaan luokka 3 on 60cm tai 70cm, saa siis itse valita kumpana korkeutena sen hyppää, 4 luokka onkin 80cm ylöspäin. Sarja siis meni ihan mukavasti, mitä nyt kerran tupsahdin esteen jälkeen Dollyn kaulalle istumaan kun paikka ei oikein osunut kohdilleen. Dollylle tuo 9m sarjaväli tarkoitti sitä, että se mennään joko nopeassa laukassa kahteen laukka-askeleeseen tai hissutellen kolmella, valitsin ensimmäisen vaihtoehdon :D

Kesken hyppelyiden Outi sanoi, että hakisi minulle jtn tallista. Ajattelin jo, että hakeeko se sieltä pidemmän raipan vai mitä, mutta kannuksethan se sieltä kiikutti ja laittoi jalkaani. En ollutkaan ennen käyttänyt kannuksia. Olin kyllä aika ylpeä, kun ratsiopeni lainasi omia kannuksiaan ihan minua varten ja sanoi vielä tunnin lopussa, ettei antaisi niitä kelle tahansa. Siinä kohtaa leijuin itsekseni jossain atmosfääreissä xD Hän lupasi myös lainata niitä huomisiin kisoihin. 

Sarja mentiin molempiin suuntiin ja sen jälkeen hypättiin keskellä kenttää vinosti oleva okseri hyvällä menestyksellä; laukat vaihtui ja paikatkin osui juuri nappiin! Okserin jälkeen mentiin yksittäinen "ampparin" värinen pysty. Outi (ratsiopeni) korottikin esteen salaa 80cm ja kas kummaa kun se näytti minustakin isommalta kuin 70cm esteeltä, sen sain tietää vasta hypättyäni kyseisen esteen ja hyvinhän se sujui. Aika kului kuin siivillä ja ei ehditty hypätä enää tukkia, kyllä, Outi on rahdannut sinne kentälle paksun puunrungon :D Loppuun kukin tuntilaisista sai vetää radan sillä korkeudella mitä huomenna aikoo kisoissa hypätä. Omalta kohdaltani rata alkoi hyvin: heti ensimmäiselle esteelle tultaessa paikka ei osunutkaan nappiin ja olin jo hyppäämässä, kun Dolly ottikin askeleen ja hyppäsi tämän jälkeen. Minähän se siellä matkustin hepparukan kaulalla ja ihmetyksekseni pysyinkin kyydissä. Kuitenkin Dolly veti kaulansa alas joten luisuin sieltä selästä ikään kuin pitkin liukumäkeä nätisti alas polvilleni :D Tein niin sanotut "Matit", sillä aiemmin olen eräältä Matti -nimiseltä hevoselta tullut alas samaan tapaan. Jotkut tädit olikin meidän äipälle sanoneet kentän reunalla, etteivät ole nähneet moista alastuloa :D Ei muuta kuin uusi yritys ja tällä kertaa rata sujuikin ihan hyvin loppuun asti. Hyppelyiden jälkeen lopeteltiinkin ravaten ja no Flupella en päässyt enää hyppäämään 80cm rataa, vaikka Outi lupasikin viimeksi niin. Oikeastaan itse sanoin hänelle, että kyllä mä voin sitte huomenna verkassa sen verta hypätä, että se kasikyt sujuu. Olenkin molemmilla hepoilla kuulemma vika joka niillä menee, Dollyllä menee minun lisäkseni vain sen hoitaja ja no Flupella sitten useampikin.

Olen kyllä niin tyytyväinen tämän päivän tuntiin. Paras viimeinen tunti mitä toivoa saattoi, ei menty taas maastoon niinkuin yleensä. Luulin ennen tuntia, että Dolly olisi hirveä laiskamato ja esteet tulisivat kolisemaan, mutta niin ei käynyt. Muillakin tuntilaisilla meni ihan hirmu hyvin, olen heistä tosi ylpeä :) Jos kaikki menee nappiin huomenna, meillä olisi mahdollisuus jopa pärjätä. Kuitenkin molempiin luokkiin on tulossa aika paljon osallistujia, eli hanttiin täytyy pistää jos sijoittua meinaa!

Viherpeukalo vauhdissa

Nyt on puolet kokeista takana (ne pahimmat) ja vielä pari koetta tarttis vääntään ens viikolla, ruotsi ja äikkä. Kokeet ei ollu musta niin vaikeita kuin mitä odotin, toivotaan että läpi päästäis. Silti aina kun sanon noin, niin kas kummaa sieltä tuleekin hylätty... No jos nyt lykästäis :D 

En oo ehtiny nyt joka päivä bloggaileen, mutta voisinkin kertoa eilisestä kukkamaa -projektistani. Tarkotus oli siis väsätä loivaan ja aurinkoiseen rinteeseen pieni kukkamaa. Isä oli aiemmin sinä päivänä ajanut nurmikon ruohonleikkurilla, joten rikkaruohoja ei tarvinnut nyppiä, käänsin maan ympäri pelkän rautalapion varassa. Joo ja kyllähän ne rikkaruohot sieltä joskus esiin pilkistää, mutta se on sen ajan murhe - näin ajattelin. Kun maa oli käännetty ikään kuin puolikkaan ympyrän muotoisesti, hain uutta ravinnerikasta multaa kasapäin ja levitin sen paksuksi, mutta tasaiseksi kerrokseksi maahan. Tämän jälkeen tarkoitus oli etsiä samankokoisia reunakiviä kukkapenkkiin, mutta loppujen lopuksi pienimmän ja suurimman löytämäni kiven erotus oli aikas iso :D No, asettelin ne siten, ettei sitä huomaisi. Yksi kivi paistoi kyllä turhan isona reunuksesta, mutta olkoot, haen siihen sitten paremmalla ajalla hieman sopusuhtaisemman kiven! Nyt penkki oli muuten valmis, mutta istutukset puuttuivat.

Olimme äipän kanssa aiemmin esikasvattaneet muutamasta kukkalajikkeesta taimet ja ne olivatkin kasvaneet suloisen pieniksi. Tekovaiheessa keskellä rinnettä oli jäätävän kokoinen kivi, mutten lähtenyt kiertämään sitä, sillä mielestäni se sopi osaksi kukkapenkkiä kuin nenä päähän. Siihen saisi myöhemmin laitettua vaikka puutarhatontun! Mietein pääni puhki mitä lajiketta istuttaisin mihinkin kohtaan, ettei kukkien ollessa täydessä loistossaan koko kukkamaa näyttäisi ihan hölmöltä. Minulla oli käytettävissä viittä eri lajiketta, osa valmiita taimia, osa tarvitsi kylvää suoraan maahan. Kiven taakse istutin korkeakasvuisia kiinanastereita ja näiden viereen kylvin keltaiseksi kasvavia kehäkukkia. Reunustin sen kohdan, johon noita kehäkukkia kylvin, puutikuilla ja langalla, etten enää laittaisi siihen kohtaan muuta lajiketta. Kehäkukkien viereen, kiven eteen, istutin pikkaraisia kääpiöasterin taimia, jotka täysikasvuisina ovat vain n. 30cm korkeita. Tarhadaalian taimia minulta jäi aikaisemmista istutustouhuista ja laitoin loput daaliat kolmion muotoisesti heti kääpiöastereiden viereen. Lopuksi kylvin kiven toiselle puolen vielä kehäkukkia, koska siemeniä minulle oli jäänyt aivan järkyttävä määrä sekä silkkikukkia. Kiven vieressä oli jo viimekesästä henkiin jäänyt viherpuska (en muista enää lajiketta), joten annoin sen olla siinä. Tässä vielä parempi hahmotelma kyhäelmästäni:

Hieman hämy kuva, etureunan kivet eivät oikeasti ole noin "koholla" 

Huomenna ois sitte tiedossa ah niin ihanan sateinen tallipäivä (sadetta ainakin luvattu), pitäis mennä esteitä sunnuntaisia kisoja varten. Saas kattoa selviinkö hengissä edes sunnuntaiks, sen verran jänskättää jo nyt kun alla onkin uus kisaratsu ja uus luokka mentävänä, jaiks :W

Kuka nyt aina jaksaa siellä satulassa kiikkua?

Kaverin kanssa juteltiin mesessä ja jotenkin tiemme eksyi youtubeen katselemaan videopätkiä epäonnistumisista ratsain. Kuinka paljon oikeasti hevosten kanssa sattuu ja tapahtuukaan? Aivan liikaa. Mitä nyt välillä tulee löydettyä itsensä ojanpenkasta päällensä lentäneenä tai hevonen lähtee pukkilaukkaan ja siinä sitä yritetään pysyä mukana muina miehinä. Joskus, kun puskasta kuuluu pieni rasahdus se on elämääkin suurempi asia, ainakin hevosen aivoilla ajaletellen. Pakoeläimeksihän se on luotukin. Monesti käy myös niin, että tulet huonosti esteelle --> hevonen hyppää ja sinä et ole täysin mukana --> varma alastulo. Elämä on. 

Itse kun ajattelen mitä ratsastusharrastukseni aikana on tapahtunut, niin olen vielä säästynyt pahimmilta. Mitään ei ole murtunut, selkä tosin kerran ollut vereslihalla ja muutamat mustelmat saatu sinne sun tänne. Muistan kyllä kerran, kun tipuin esteeltä kaksi kertaa peräkkäin samalle kyljelleni. Illalla siten rupesi ahdistamaan kurkusta, tuntui ihan siltä, ettei happi kulkenut kovin hyvin. Onneksi sekin meni ohi nukuttuani yön yli. Monet kerrat on siis satulasta lennetty; välillä tyylikkäästi kuperkeikkaa hevosen kaulaa pitkin alastullen, välillä tuhatta ja sataa halkoen samalla ilmaa ja toisaalta kerran sitä on suoraan nokkospuskaankin laskeuduttu. Mitä olen foorumeilla liikuskellut ja lukenut muiden ratsastajien kommentteja kyseisestä aiheesta, jotkin tapaukset ovat olleet todella vakaviakin: " Englannissa asuessani tapahtui pahin ratsastusonnettomuuteni. Maastoradalla hevonen kaatui Coffinfence ja jäin alle. Murtui 4 kylkiluuta, lantioluu, vasen käsivarsi ja molemmat solisluut. Siihen loppui kilpailut tuossa lajissa, koska en ikinä kuntoutunut niin, että jaksaisin pitää täyttä kisakuntoa yllä. Nykyään vain maastoilen ja menen kentällä vähän." Silti en vaihtaisi harrastustani mihinkään muuhun<3 Ehkä juuri se, että hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu, tekee siitä niin viehättävän harrastuksen kuin se onkaan. Loppuun vielä yksi sadoista, jollei tuhansistakin epäonnistumisvideoista mitä youtubesta löytyy. Harmikseni en löytänyt lempivideotani jossa hevonen tulee nopeassa laukassa esteelle ja pysähtyy seinään --> ratsastaja liukuu kaulalle ja hevonen nousee pystyyn --> tämän seurauksena ratsastaja liukuu heban beban kautta alas selästä :D. I hope you enjoy!

Koeviikko lähenee, arghhh!

Koeviikko lähestyy, yhtään en ole kirjoja vilkaissut eli kokeet tulee menemään todennäköisesti sen mukaan. Tällä kertaa koikeita on onneksi vain neljät ssen tutun seitsemän sijaan. Keskiviikko on vapaa, koska silloin on 1 koodin kokea ja minulla oli siinä opoa josta nyt kokeita ei pidetä :D Torstaina sitten kemiankokeet, perjantaina matikan ja sen jälkeisellä viikolla maanantaina äikän ja tiistaina ruotsinkoe jos nyt oikein muistin. Eli ei ihan helpoimmasta päästä noi kokeet...Kuitenkin aloitan niihin valmistautumisen varmaan taas tapani mukaisesti viimeisenä iltana ja kokeessa sitten panikoin :W Muuta en toivo, kuin että läpi pääsis, ei tarttis sitten kesken kesälomaa tulla uusimaan niitä. Saas nähdä miten ens lukuvuonna noi kirjotukset menee tälläsellä motivaatiolla, ei kovin hyvin. Bilsan nyt jo kirjotinkin ja siitä tuli se M, jäi pisteen päähän E:stä ja kyllä harmittaa, kun sinne kokeeseen tuli taas tehtyä tyhmiä jäljennösvirheitä ja ihan perusasioitakin unohtui mainita. No, syksyllä korottelemaan :)

Tänään on taas ihanan aurinkoinen päivä ja voisinkin illemmalla lähteä lenkille, kun olen nyt sellaisenkin aloittanut. Kuitenkin mikään ei voi estää houkutukselta syödä näin kuumana päivänä jäätelöä, se sallittakoon! Kello ei ole vielä paljon mitään ja kohta telkkarista tuleekin yksi lemppari hevossarjoistani, nimittäin Heartland - Sydänmailla. En tiedä miksi olenkin jäänyt juuri tuohon sarjaan koukkuun, kait siinä on sitten sopivasti hevosia, jännitystä, romantiikkaa ja huumoria :D Tässä vielä pätkä 1. kauden traikusta, kun en parempaakaan löytänyt:

Ridausta ilman satulaa

Jees, tänään oli ihan yyber mahtava päivä; aurinko paistoi ja lämpöasteitakin oli ihan mukavasti. Viime kerralla ratsiope oli luvannut, että seuraavalla tunnilla hypättäisiin tulevien estekisojen vuoksi. No, kuitenkaan niin ei käynyt, sillä tallille saapuessani huomasin, että estetunti vaihtui juuri "leikkituntiin" jos sitä siksi voisi kutsua. Minulle oltiin määrätty ratsuksi Viivi, joka nyt on tunnetusti aika suurikokoinen suokkitamma. Tuntilla tehtiin monipuolisesti erilaisia tasapainoa kehittäviä tehtäviä: pujottelua estetolppien ympäri, Z:n mallinen puomikuja, pysähdys kahden puomin väliin - peruutus - ja siitä sitten ravia sekä hypättiin pieniä esteitä. Tunti sujui rattoisasti istuen Viivin ihanan pehmeässä harjoitusravissa ja tuntui, että kerrankin tunti oli onnistunut. Loppuun otettiin vielä kevennystä niin, että saatiin reisilihaksetkin kipeytymään. Kukaan meidän ratsiryhmästä ei tippunut, onneksi sillä tuntui, että Viivilläkin oli virtaa ihan riittämiin, mitä nyt välillä viskeli päätään innostuksissaan :) Tunti sujui kaikkien kohdalta loistavasti ainakin omasta mielestäni!


Ensi kerralla sitten hypätään, sen tiedän varmaksi, sillä saman viikonlopun sunnuntaina (itsellä tunnit aina lauantaisin) on ne estekisat sitten. Vähän kyllä jänskättää, sillä en ole ennen osallistunut Dollyllä (tinkertamma) 70cm sekä luottohevosellani Flupella (suokkitamma) 80cm lähtöihin. No, vedetään sitten tyylillä jossei muuten :D


Nyt kello on ties mitä ja pitäisi keksiä vielä tekemistä. Saw 4 tuossa pöydällä odottelisi katsomista, mutta en tiedä jaksaako vaivautua. Eilen tuli katsottua se edellinen osa, kiitos kaverilleni joka lainasi nuo kaksi :)