Itse kun ajattelen mitä ratsastusharrastukseni aikana on tapahtunut, niin olen vielä säästynyt pahimmilta. Mitään ei ole murtunut, selkä tosin kerran ollut vereslihalla ja muutamat mustelmat saatu sinne sun tänne. Muistan kyllä kerran, kun tipuin esteeltä kaksi kertaa peräkkäin samalle kyljelleni. Illalla siten rupesi ahdistamaan kurkusta, tuntui ihan siltä, ettei happi kulkenut kovin hyvin. Onneksi sekin meni ohi nukuttuani yön yli. Monet kerrat on siis satulasta lennetty; välillä tyylikkäästi kuperkeikkaa hevosen kaulaa pitkin alastullen, välillä tuhatta ja sataa halkoen samalla ilmaa ja toisaalta kerran sitä on suoraan nokkospuskaankin laskeuduttu. Mitä olen foorumeilla liikuskellut ja lukenut muiden ratsastajien kommentteja kyseisestä aiheesta, jotkin tapaukset ovat olleet todella vakaviakin: " Englannissa asuessani tapahtui pahin ratsastusonnettomuuteni. Maastoradalla hevonen kaatui Coffinfence ja jäin alle. Murtui 4 kylkiluuta, lantioluu, vasen käsivarsi ja molemmat solisluut. Siihen loppui kilpailut tuossa lajissa, koska en ikinä kuntoutunut niin, että jaksaisin pitää täyttä kisakuntoa yllä. Nykyään vain maastoilen ja menen kentällä vähän." Silti en vaihtaisi harrastustani mihinkään muuhun<3 Ehkä juuri se, että hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu, tekee siitä niin viehättävän harrastuksen kuin se onkaan. Loppuun vielä yksi sadoista, jollei tuhansistakin epäonnistumisvideoista mitä youtubesta löytyy. Harmikseni en löytänyt lempivideotani jossa hevonen tulee nopeassa laukassa esteelle ja pysähtyy seinään --> ratsastaja liukuu kaulalle ja hevonen nousee pystyyn --> tämän seurauksena ratsastaja liukuu heban beban kautta alas selästä :D. I hope you enjoy!
maanantai 23. toukokuuta 2011
Kuka nyt aina jaksaa siellä satulassa kiikkua?
Kaverin kanssa juteltiin mesessä ja jotenkin tiemme eksyi youtubeen katselemaan videopätkiä epäonnistumisista ratsain. Kuinka paljon oikeasti hevosten kanssa sattuu ja tapahtuukaan? Aivan liikaa. Mitä nyt välillä tulee löydettyä itsensä ojanpenkasta päällensä lentäneenä tai hevonen lähtee pukkilaukkaan ja siinä sitä yritetään pysyä mukana muina miehinä. Joskus, kun puskasta kuuluu pieni rasahdus se on elämääkin suurempi asia, ainakin hevosen aivoilla ajaletellen. Pakoeläimeksihän se on luotukin. Monesti käy myös niin, että tulet huonosti esteelle --> hevonen hyppää ja sinä et ole täysin mukana --> varma alastulo. Elämä on.
Itse kun ajattelen mitä ratsastusharrastukseni aikana on tapahtunut, niin olen vielä säästynyt pahimmilta. Mitään ei ole murtunut, selkä tosin kerran ollut vereslihalla ja muutamat mustelmat saatu sinne sun tänne. Muistan kyllä kerran, kun tipuin esteeltä kaksi kertaa peräkkäin samalle kyljelleni. Illalla siten rupesi ahdistamaan kurkusta, tuntui ihan siltä, ettei happi kulkenut kovin hyvin. Onneksi sekin meni ohi nukuttuani yön yli. Monet kerrat on siis satulasta lennetty; välillä tyylikkäästi kuperkeikkaa hevosen kaulaa pitkin alastullen, välillä tuhatta ja sataa halkoen samalla ilmaa ja toisaalta kerran sitä on suoraan nokkospuskaankin laskeuduttu. Mitä olen foorumeilla liikuskellut ja lukenut muiden ratsastajien kommentteja kyseisestä aiheesta, jotkin tapaukset ovat olleet todella vakaviakin: " Englannissa asuessani tapahtui pahin ratsastusonnettomuuteni. Maastoradalla hevonen kaatui Coffinfence ja jäin alle. Murtui 4 kylkiluuta, lantioluu, vasen käsivarsi ja molemmat solisluut. Siihen loppui kilpailut tuossa lajissa, koska en ikinä kuntoutunut niin, että jaksaisin pitää täyttä kisakuntoa yllä. Nykyään vain maastoilen ja menen kentällä vähän." Silti en vaihtaisi harrastustani mihinkään muuhun<3 Ehkä juuri se, että hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu, tekee siitä niin viehättävän harrastuksen kuin se onkaan. Loppuun vielä yksi sadoista, jollei tuhansistakin epäonnistumisvideoista mitä youtubesta löytyy. Harmikseni en löytänyt lempivideotani jossa hevonen tulee nopeassa laukassa esteelle ja pysähtyy seinään --> ratsastaja liukuu kaulalle ja hevonen nousee pystyyn --> tämän seurauksena ratsastaja liukuu heban beban kautta alas selästä :D. I hope you enjoy!
Itse kun ajattelen mitä ratsastusharrastukseni aikana on tapahtunut, niin olen vielä säästynyt pahimmilta. Mitään ei ole murtunut, selkä tosin kerran ollut vereslihalla ja muutamat mustelmat saatu sinne sun tänne. Muistan kyllä kerran, kun tipuin esteeltä kaksi kertaa peräkkäin samalle kyljelleni. Illalla siten rupesi ahdistamaan kurkusta, tuntui ihan siltä, ettei happi kulkenut kovin hyvin. Onneksi sekin meni ohi nukuttuani yön yli. Monet kerrat on siis satulasta lennetty; välillä tyylikkäästi kuperkeikkaa hevosen kaulaa pitkin alastullen, välillä tuhatta ja sataa halkoen samalla ilmaa ja toisaalta kerran sitä on suoraan nokkospuskaankin laskeuduttu. Mitä olen foorumeilla liikuskellut ja lukenut muiden ratsastajien kommentteja kyseisestä aiheesta, jotkin tapaukset ovat olleet todella vakaviakin: " Englannissa asuessani tapahtui pahin ratsastusonnettomuuteni. Maastoradalla hevonen kaatui Coffinfence ja jäin alle. Murtui 4 kylkiluuta, lantioluu, vasen käsivarsi ja molemmat solisluut. Siihen loppui kilpailut tuossa lajissa, koska en ikinä kuntoutunut niin, että jaksaisin pitää täyttä kisakuntoa yllä. Nykyään vain maastoilen ja menen kentällä vähän." Silti en vaihtaisi harrastustani mihinkään muuhun<3 Ehkä juuri se, että hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu, tekee siitä niin viehättävän harrastuksen kuin se onkaan. Loppuun vielä yksi sadoista, jollei tuhansistakin epäonnistumisvideoista mitä youtubesta löytyy. Harmikseni en löytänyt lempivideotani jossa hevonen tulee nopeassa laukassa esteelle ja pysähtyy seinään --> ratsastaja liukuu kaulalle ja hevonen nousee pystyyn --> tämän seurauksena ratsastaja liukuu heban beban kautta alas selästä :D. I hope you enjoy!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti